Kävimme toissayönä Jusan kanssa koirapuistossa treenimielessä. Lainasin kaveriltani kirjan Control Unleashed, ja sieltä löytyi muun mielenkiintoisen lisäksi kikka koirille, joista kirjoittaja käytti nimitystä "leash-wise", ja joista minä käytän nimitystä Jusa. Siis koirille, jotka saattavat vielä toimia suunnilleen hallinnan alla ollessaan hihnassa, mutta jotka singahtavat pakosalle heti remmin irrottua pannasta. Olin ihan varma, että tämä juttu ei Jusalle toimi, koska se siis ihan oikeasti häipyy heti hihnan irrottua. Mutta mitä sitä ihminen muutakaan tekisi varttia yli kolmen aikaan aamulla. Ei kokeilemisesta vahinkoakaan olisi.

Joten. Koiran kanssa puistoon sisälle, portti kiinni. Koira istumaan, naks ja nami. Remmi irti. Uusi naksu paikallapysymisestä, ja puolen namikourallisen heitto maahan. Kävelyä poispäin. Idea siis oli, että koira syö ne namit maasta, ja lähtee omistajan perään, kuulemma poikkeuksetta, josta hyvästä sen voi palkata uudestaan. Näinhän tämä ei varmastikaan Jusalla toimi, sehän lähtee 90 asteen kulmassa vasemmalle nuuskimaan kuulumiset aidanvierustoilta, tiesin minä. Ihan varmasti tiesin. Vaan ihme ja kumma, herra Camel Boots imuroi namit naamaansa, tarkisti niiden varmasti loppuneen, ja lähti jolkottamaan perääni! Ällistyttävää. Naks ja nami. Jatkoin kävelyä. Jusa jatkoi seurailua. Uusi palkkaus, suunnanvaihto. Jusa alkoi tarjota seuraamista. Palkka ja vapautus. Jusa lähti nuuskimaan puistoa, jossa kohtaa huokasin helpotuksesta, että kas niin, toimiihan se koira kuten normaalistikin, nyt se ei kyllä tuolta takaisin tule kuin kutsusta, siitäs sai kirjan kirjoittaja.

Vajaan minuutin kuluttua faaraokoira oli taas rinnalla kävelemässä ja tarjoamassa kontaktia. Voi järkytys.

Otin pieniä treenipätkiä tähän malliin, ja lopputulos oli se, että vaikka vapautin koiran, se jäi seisoskelemaan eteeni ja tapittamaan silmiin, että et oo hei tosissasi lopettamassa tätä leikkiä vielä! Kato, mä istunkin, naksauta! Ai et? Mut jos meen makaamaan?

Apua.

No niin, no ehkä se toimi vain, koska puisto oli tuttu? Tarkoitus on lähteä joku päivä käymään Jusalle vieraalla agikentällä tai jossain uudessa koirapuistossa, ja kokeilla, onko mahdollista saada herra faaraokoira työhaluiseksi myös keskellä uusia, houkuttelevia hajuja. Oikeastaan se pitäisi videoida ja laittaa Youtubeen. Ainakin, jos se toimii taas. Kukaan Jusan tavannut, ainakaan sen irrallaan nähnyt, ei nimittäin usko tätä muuten.

Tässähän tulee kaikkia villejä ideoita mieleen. Kuten voidaanko me jonain päivänä ehkä treenata tokoakin kuten muutkin, ilman hihnaa?  Ja agilitya muuallakin kuin tutussa, pariin kertaan nuuskitussa, treenihallissa? Ja voisiko Jusalle ehkä sittenkin, kaikkien sössittyjen yritysten jälkeen, opettaa myös kohtuullisen luoksetulon?