Me käytiin Hyvinkäällä! Neljännen vai viidennen kerran koko kesänä! Hurraa! Tästä riemastuneena treenimuistiinpanoista tuli romaani, ja innostuin peräti tuhraamaan suuntaa-antavat ratapiirustuksetkin näkösälle. Treenikerta olikin sitten kesäkauden loppu, ja me jäämme virallisesti ikäänkuin tauolle, keskittyen rahansäästöön ja kontaktien kunnostamiseen omin avuin. Mitä nyt suunnitteilla on myös käydä korvaamassa pari kesältä väliinjäänyttä tuntia, ja vinkua myös muutama yksityistunti Junnu-sloughin ja Dante-galgon seurassa.

Edellämainitut vinttarit olivat tänään poissa, joten juoksentelin hiki päässä ihan keskenäni sellaiset kolmisen varttia, kunnes italianvinttikoirakaksikko saapui myös paikalle. Aluksi Jupe häkkiin ja Jaro radalle. Ensimmäisen radan alku riemastutti, sillä keppejä ei ole harjoiteltu varmaan, tuota noin, kahteen kuukauteen tai niillä main. Katsokaas kun hankittuani Susan Garrettin 2x2 -opetusmetodia esittelevän dvd:n olin ihan sitä mieltä, että joo, opetanpa kepit näin, ihan alusta uusiksi. Ja tällaisten päätösten jälkeen ei tietenkään kannata harjoitella enää sillä vanhalla tavalla. Ei, vaikka keppien hankkiminen on viivästynyt ja viivästynyt...

Koko tekniikanuusimisideasta tuli hieman noottia Tiinalta. Lyhyesti sen voisi ehkä tiivistää lauseisiin "mitä helvetin järkeä" ja "koirahan osaa jo hienosti". Ehkä ajatusta pitää vielä hieman miettiä. Kun ei ole niitä keppejäkään kotona, edelleenkään.

1251384172_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuten noottikommentista voi päätellä, Jaro pääsi vähästä treenistä huolimatta yllättämään, ja pujotteli melkeinpä poikkeuksellisen upeasti. Kakkoselle takaakierto oli kohtuullinen, ja sen jälkeen ohjaaja mokasi yrittämällä sitkeästi pakottaa koiran tekemään 90 asteen mutkan vasemmalle kolmosen taakse, sen sijaan, että olisin vetänyt koiran suoralla linjalla kakkosen takaa kolmoselle. Ja päätynyt samalla valmiiksi 3:n ja 4:n väliin jatkoa varten, ilman mitään kädettömiä takaaleikkausyrityksiä. Muutamalla toistolla hommaan saatiin vähän tolkkua, lähtien siitä, että koira vietiin kakkosen taakse jo oikealla kädellä eikä taakselähetyksenä vasemmalla, mutta ihan suoraksi ohjauslinjaa ei taidettu saada. Hirveästi teki vain mieli vetää koira kohtisuoraan kakkosen yli, ihan kuin se ei muka osaisi viistosti hypätä. Hohhoi.

A:lle vuorivuohi meni odotetusti hienosti, samoin pituushypylle, vaikka olin itse lähtenyt jo A:lta seiskan suuntaan. Loppuratakin sujui mainiosti, kunhan haltuunotto aloitettiin riittävän aikaisin (pituushyppyesteen päältä) ja käännyin oikeastaan melkein A:n suuntaan, ettei kurvi mennyt överiksi ja koira suoraan keinun viereen. Yksi lentokeinukin tuli tehtyä, pitkästä aikaa, mutta kokonaisuudessaan meni mielestäni hyvin joka tapauksessa. Olin ylpeä erityisesti koirasta, mutta hiukkasen myös itsestäni, ja päätinkin alkaa etsiä nyt vihdoin niitä epävirallisia kisoja kalenteriin.

Sitten. Jusa radalle. Kepit tehtiin namin perässä imuttamalla, hypyt menivät hienosti ja ohjauslinjakin jäi suoremmaksi kuin Jarolla, kun hitaampi koira salli ohjaajansa miettiä enemmän ja säheltää vähemmän. Sen sijaan A ei ollut tänään Jusan mieleen, joten se hilpaisi vaisun ylösmenoonnnojailun jälkeen iloisesti karkuun ja naapurikentälle. Joka oli onneksi tyhjä. Lyhyen säntäilyn jälkeen faaraokoira saatiin taas hanskaan, tehtiin se kamala A muutaman kerran - hienosti - ja istahdettiin alas miettimään syntyjä syviä. Jusa on nyt muutaman kerran tehnyt tätä, että epämiellyttäviltä esteiltä (lähinnä putket) se lähtee livohkaan. Minun teoriani oli, että se turvautuu vanhaan kunnon faaraokoira-asenteeseen "ei huvita, meen nyt tonne". Tiina taas oli sitä mieltä, että kyse ei tosiaankaan ole työhaluttomuudesta, vaan että Jusa arkailee. Putket ja kontaktiesteet vievät sen liian kauaksi mamman turvasta, joten se turvautuu sijaistoimintaan, joka sattuu usein olemaan juoksuleikki.

Nyt kun asiaa miettii, ja kuvittelee miltä Jusa näyttää juostessaan muuten vain ja miltä se näyttää kentällä hanskasta lähtiessään, ajatuksessa saattaisi olla jotain perää. Jokin sen olemuksessa ei ehkä ole kentällä karkaillessa rentoa - ja jos olisi pakko tarkentaa mistä vaikutelma tulee, sanoisin että sillä on jäykkä ylälinja, sikäli kun ilmaisu kenellekään mitään kertoo.

Miksi se sitten taas olisi taantunut neuroottisemmaksi, en osannut sanoa. Mielestäni mikään ei ole muuttunut, mutta pari viikkoa se on tuollaisia temppuja tehnyt. Jusalla on maanantaina vyöhyketerapia taas, ehkä siellä löytyy jotain mielenkiintoista.

Jusan mieliksi lopetettiin kuitenkin ensimmäisen radan hiominen siihen, ja siirryttiin hyppyesteisiin, koska ne ovat kivoja ja niissä voi olla mamman lähellä.

1251390436_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä tehtiin lähtöjä koiran molemmin puolin, vasemmalta puolelta kokeiltiin 4:n ja 5:n väliin sekä valssausta että takaaleikkausta ja kutoselle sitten startin puolesta riippumatta saksalaiseksi esitelty käännös. Hauska temppu, tykkäsin kovasti.

Jusa tuntui tänään jopa hakevan esteille vähän itse, sen sijaan, että olisi joka hypyn jälkeen suorallakin kääntynyt minua kohti. Hypyt olivat tarpeettomankin korkeita ja laakeita, mutta ainakin pienellä faaraokoiralla näytti olevan oikein mukavaa. Takaaleikkaus ei tietenkään onnistunut ilman ylimääräistä silmukkaa vitosen takana, mutta hei, koira on käynyt radalla korkeintaan parikymmentä kertaa. Eikä sen kanssa treenailla ohjauskuvioita kentän ulkopuolellakaan.

Jaron kanssa lähdössä pysyminen on parantunut, mutta työtä riittää vielä. Yksi kierros mentiin valssauksen kera ilman yhtäkään äänellistä käskyä, koska koira otti varaslähdön, ja jossain mielenhäiriössä en palauttanutkaan sitä alkuun vaan lähdin juoksemaan rataa eteenpäin unohtaen sitten kaiken huipuksi kaikki muutkin käskyt. Ei haitannut Jaroa, rata meni erittäin sujuvasti. Takaaleikkauskin saatiin toimimaan, kunhan muistin koukata 3:n ja 4:n välissä kohti koiraa, kääntäen sitä valmiiksi vitosen suuntaan.

Takaaleikkauksia pitäisi siis harjoitella ehdottomasti enemmän, jotta turha silmukointi esteen takana saataisiin jäämään pois. Mutta treenistä jäi ihan hirmuisen hyvä fiilis. Nyt pitää löytää niitä epiksiä muutamat, olisi nimittäin katsottuna jo pari mahdollista virallistakin starttia vielä loppuvuodelle.