Tuota tuota. Tästä tulee nyt selvästi vähän niin kuin kirjallinen tunnustus, mutta blogin idea kai on tallentaa tekemiset ja ottaa niistä opikseen. Tai ainakin yrittää.

Alkuperäisideani oli kirjata kaikista kisoista aina kaavamainen raportti (tavoite - onnistuttiinko siinä - mitä tehdään ensi kerralla toisin), ihan vain oman kirjanpidon helpottamiseksi, mutta tällä kerralla menee enemmän selittelyksi kuin oli tarkoitus. Menköön, prkl.

HSKH:n treenikentälle Ojankoon tehty rata oli jotakuinkin tämän näköinen (haluan edelleen muistuttaa, että ratatuherrukseni ovat hyyyyvin suuntaa-antavia):

1252682265_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Radan "alapuolella" oli toinen kisarata, jossa käytiin kisaavien luokkaa samaan aikaan. "Yläpuolella" ja vasemman päädyn takana oli kaksi muuta rataa, joista molemmilla liikkui joitakin koirakoita.

Tavoite: keskittyä tarkkaan ohjaamiseen. Tähän oli tarkoitus päästä muistamalla haltuunotot (ei liian pitkiä kaarteita!) sekä ohjaamalla Jaro riittävän pitkälle joka esteelle. Vaikka se osaa rauhallisella treenikentällä hakea esteille jo aika kivasti, kisatilanteessa odotin oman käyttäytymisenikin jo olevan sen verran poikkeavaa (ne tärisevät polvet, tiedättehän...), muista häiriöistä puhumattakaan, että olisi turhaa ja epäreilua vaatia koiralta samaa sielläkin.

Onnistuminen: Periaatteessa juu, onnistuin tavoitteen suhteen lähes täysin. Nähdäkseni varsinaisesti ohjaus- tai oletusvirheistäni johtuvia mokia meille ei tullut, paitsi että ennen puomia sähellettiin hetki ihan turhaan, kun varmistelin jo liikaakin, ja koira alkoi pyöriä sen näköisenä, että "näytä nyt hemmetti sitten mihin pitää mennä, ellei puomi kelpaa!" Itseasiassa Jaro veti itseään esteille paljon paremmin kuin osasin odottaa. Esimerkiksi jo sen ponnistaessa pituushypylle minulle oli täysin selvää, että se oli suuntaamassa jo putkeen seuraavaksi, viis siitä käskytänkö vai en.

"Jostain syystä" me saatiin kuitenkin virhepisteitä 63,25, joista 45 radalta ja loput ajanylitystä. Tällä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että koira ei ollut kokoaikaisesti ihan kaikissa sielunvoimissaan, ja ohjaukseni tai ohjaamattomuuteni jätettiin hetkittäin täysin huomiotta.

Edellisessä merkinnässä tulikin jo sanottua muutama sananen Jarpan häiriöherkkyydestä. Fiksumpi olisi kenties lykännyt kisoihin tuuppaamista, mutta minä päätin toimia kuten näyttelyissäkin (menestyksekkäästi), ja palkkailla kontaktista ennen suoritusvuoroa. Sillähän se menee. Niinpä pyörin sen kanssa ympäriinsä naksuttelemassa kontaktista ja hyvästä käytöksestä, ja uskoin olevani jo voiton puolella tässäkin ympäristössä. Koira tuntui iloiselta ja olosuhteet huomioiden varsin kuuliaiselta, eli luottavaisin mielin radalle vain. Panta pois - ja faaraokoira yritti saman tien hilpaista ulos, möykkäämään vuoroaan odottaville koirille. Onnistuin kääntämään sen oikeaan suuntaan (tosin asiaankuuluvasti ylidramaattisen farkku-ulvahduksen kera...), mutta se pyyhkäisi itsensä samantien uudestaan ympäri ja loikkasi aitavälistä rähjäämään juuri radalta poistuneelle koiralle. Ja siitä seuraavan luo, ja vähän rundia tuolla, ja möykkäänpä tuollekin, ja... Minä karjun luoksetulokäskyä ja sen nimeä, täysin turhaan, avo yritti herättää sen huomiota, ihan yhtä turhaan, ja lopulta herra faaraokoira päätti mennä pinkeästi hymyilemään kyykistyneelle ratatoimitsijalle. Huokaus.

No, koira saatiin siis kiinni. Ja ketäänhän se ei siis purrut, jos asiasta on jotain hyvää löydettävä.

Kahden sekunnin harkinnan jälkeen päätimme ottaa uuden yrityksen, mikä lie itsetuhohetki ohjaajalla ollut. Panta jätettiin kaulaan, jotta - kuten Jarpan pyydystänyt toimitsija huomautti - "se on sitten ainakin helpompi saada kiinni". Luottavaista? Ja aiheesta. Pannasta valmiiksi 10 p.

Uudella yrityksellä otettiin lentävä lähtö (miksi oi miksi en tajunnut tätä alunperinkin, vaan suunnittelin hiippailevani ensimmäiselle esteelle?), ja päästiin itseasiassa kerrassaan mainiosti A:lle asti. Jonka laella Jaro huomasi, että aidan takana on liikettä. Pitää käydä katsomassa, mitä liikettä. Muutaman sekunnin huhuilun jälkeen koira löysi korvansa (vai aivonsa?) ja suoritimme kerrassaan mainiosti aidat 5 & 6. Putkeen suunnatessaan Jaro huomasi lisää liikettä, nyt putken takana olevan aidan läpi. Eli ei muuta kuin sinne tarkistamaan tilanne. Palattuaan kuulolle Jarpan pienissä aivosoluissa kummitteli, että mamma huusi viimeksi "putkeen"...no hei, tässähän se putken pää onkin! Siitä sisään! Muuten hyvä, mutta se oli putken väärä pää. 10 p. Ja kyllä, yritin haltuunotot, kiellot, nimenhuudot, kaikki (ja näytän muuten videolla juuri niin epätoivoiselta kuin voi näyttää ohjaaja, joka tietää, että sekunnin kuluttua koira suorittaa esteen väärin).

Okei. Uudestaan putkeen, nyt oikeasta päästä. Laimea yritys kääntää koira kasille, mutta turhaan, koska puomin kohdalla aidan vieressä istui toimitsija tuolilla. Härö tyyppi, ei näytä esteeltä, tuumi Jaro, ja kävi pällistelemässä vähän lähempääkin. Ja palasi luokseni suorittaen reipashenkisesti esteen numero 12, väärältä puoleltakin toki. Ja 10 p napsahti lisää. Koiran kieputus kasin taakse, äärimmäisen kömpelösti, ja yli siitä, kohtuullisessa järjestyksessä. Uskokaa tai älkää, mutta tämän jälkeen suoritimme jopa ihan mallikkaasti esteet aina puomin eteen, jossa minä tosiaan sitten sähläsin yrittäessäni saada koiran ihan ihan ihan varmasti kiipeämään. Olisi se mennyt vähemmälläkin.

Puomin alastulolla Jaro bongasi selvän maalisuoran, otti jumalattoman kiihdytyksen, singahti omin päin radan loppuun ja hilpaisi hidastamatta ulos kentältä ja makkarangrillauspisteelle kerjäämään. Se oli kovin ilahtunut, kun sudin sinne perässä: "yay! Tuliks mamma ostamaan mulle makkaran?!"

Juuh. Että kiitos ja anteeksi.

Ja se äärimmäisen nolo osuushan ei siis ollut tuo radalla haahuilu, saati mainio pistemäärämme, vaan se alun täysin typerä rähjäys. Tekisi edelleenkin mieli kadota maan alle siitä hyvästä. Olen yrittänyt lohdutella itseäni, että se on sentään Jaro, se ei käy vahingossakaan ikinä keneenkään kuitenkaan kiinni (toisin kuin Jusa, jonka vuoksi Jusaa ei irrallaan ikinä nähdä), mutta laimea lohtu. Olen vakuuttunut, että meillä on nyt ikuisesti poislähtemätön maine "Se Kouluttamaton Koira".

* * *

Noista radan virhepisteistä jäi 15 selittämättä. Minulla on niistä teoria, mutta videolta katsottunakaan en onnistunut varmistumaan aiheesta, joten antaa olla. Tulivat ne varmasti aiheesta kuitenkin. Kontaktivirheitä mielestäni ei otettu, siitä pointsit Jarolle. Niin, ja meillä siis tosiaan on tuo suoritus 80-prosenttisesti videollakin, mutta niin humalaan ette saa minua juotettua, että sen julkistaisin. Ainakaan seuraavaan 25 vuoteen.