Toistaiseksi viimeinen visiitti fysioterapeutilla suoritettiin menestyksekkäästi, ja Jarpan ruumiinosien pitäisi olla taas oikeassa järjestyksessä. Seuraavan kerran käydään tarkistamassa tilanne joskus ensi vuoden alkupuolella, ja sitten mahdollisesti vielä keväällä ennen juoksukisojen alkamista. Tulee vähän sellainen olo kuin olisi paraskin olympiaurheilija tuossa kotisohvalla. Minnekäs seuraavaksi - ravintoterapiaa vai psyykkistä valmennusta?

Kotiläksyksi saatiin erilaisia syviä lihaksia vahvistavia harjoituksia: peruuttamista tasaisella ja eri suuntaan viistoilla alustoilla, pyörimistä laatikon ympäri etutassut laatikolla, pyörimistä laatikon ympäri takatassut laatikolla, pienen laatikon päälle nousemista jne. Tarkoitus on kehon lihaksia vahvistamalla suojata koiraa vammoilta, ja näistä pitäisi olla myös apua Jusan selkälinjan painumisen torjunnassa. Tehtäviä voi vaikeuttaa ostamalla tasapainotyynyn ja ottamalla sen mukaan kuvioihin. Hivelee taas välineurheilija-koirankouluttajan mieltä tällainen - saa lähteä uusia vermeitä hankkimaan.

Päivän treeni aloitettiin siis naksuttamalla peruuttamisesta, ja sitten peruuttamisesta niin, että ainakin toinen takatassu osuu sentin korkuiselle vanerilaatikon kannelle. Jusa alkoi tajuta peruuttamisenkin paremmin vasta kun kansi otettiin "päämääräksi" mihin tähdätä, joskin se edelleen mieluummin kääntyisi ympäri ja kävelisi kannelle etuperin. No, vähitellen... Jaro sen sijaan keskittyi ottamaan valtavan harppauksen kannen yli. Tuolla koiralla näkee harvoin noin pitkää taka-askelta, edes etuperin kuljettaessa.

Jatkamme harjoituksia kauppareissun jälkeen. Lihapullat loppuivat.