Niin sitä vain tulee vinguttua, kun ihmiset eivät päivitä blogejaan - ja mikä tämä nyt sitten on? Muutaman kuukauden tauko? Ei näin.

Puolustukseksi sanottakoon, että (ihan omasta sössimisestäni johtuen) kevät oli ihan järkyttävän kiireinen, ja koirien viihdyttäminenkin jäi lähinnä pakollisen liikunnan tarjoamiseen. Paitsi että se ei ole niinkään puolustus kuin veren kaivamista nenästä. Siis se koirien kouluttamisen jättäminen. Varsinkin, kun siihen pakolliseen liikuntaan lisätään myös kaikki seutukuntamme "ei se tee mitään" / "ei se tule lähelle" (kahden metrin välimatka on aika lähellä, IMO) -tyyppiset hallitsemattomasti koiriaan irtipitävät ihmiset. Lopputuloksena erityisesti Jaro, jolla on jo vanhastaan ikäviä kokemuksia remmissä kohdatuista irtokoirista, saa hillittömän räyhäraivarin jo pitkältä koiran nähdessään. Lisäriemuna kahden koiran kouluttaminen yhtäaikaa lähentelee taas mission impossiblea, sillä pelkkä naksuttimen mukanaolo nostaa molemmilta nelijalkaisilta kierrokset niin kaakkoon, että remmit ovat solmussa alta viiden sekunnin. Jostain syystä yksi innostunut faaraokoira kykenee järjelliseenkin toimintaan, mutta kaksi innostunutta faaraokoiraa tarjoaa naksuttamisen aiheeksi aina ensisijaisesti mielipuolista poukkoilua.  Tosin Jusan uusin bravuuri yksin ulkoillessaankin on nykyään seuraaminen puolen metrin korkeudella.

Niin. Että jos jotain ehkä viime vuonna tähän aikaan osattiin, niin hellurei, eipä osata enää.

Se tietysti tarkoittaa, että blogia tullaan päivittelemään tiheämpään tahtiin. Tänä kesänä on odotettavissa jos jonkinlaista aihetta, näyttelyistä remmirähjäykseen (prkl) ja yleisestä sähellyksestä lelupalkkaukseen (joo, jäi kesken viime syksynä - sekä raportointi että itse treenauskin, kun Jusan selkäongelmat pysäyttivät). Lajiraportointia tiedossa ainakin agilitysta, vinttilajeista sekä jäljityksestä. Omistaja on pinkeänä, ja niin ovat koiratkin.