Jos edelliset maastot nyt vähän menivät miten menivät, niin tällä kerralla Hullu Koiraihminen leijaili sitten sitäkin enemmän. Kerrassaan mainio reissu, vaikka kilometrejä kertyikin enemmän kuin Mazdanpaskan hovihuoltaja olisi halunnut kuulla. Jännä, sama se oli aikanaan Subarunkin kanssa - huoltohenkilökunta valahti aina kalpeaksi, kun kerroin käväisseeni pikaiseen Kuopiossa, tai Joensuussa, tai missä nyt milloinkin.
Tuore eläinlääketieteenopiskelija skippasi perjantain opinnot (hyvä motivaatio paneutua asiaan, sen jälkeen kun on tuohon kouluun päässyt!) ja suuntasi koirineen ja Mazdanpaskoineen kohti pohjoista heti aamupäivästä. Tarkoitus oli porhaltaa Nurmekseen asti, yöpymään ystäväni sekä Falo- ja Morzsi-mudien hellässä huomassa. Matka sujuikin ilman suurempia ongelmia, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että Jaro alkoi näyttää laulamiseeni (no kun Mazdassa ei edelleenkään ole radiota!) kyllästyneeltä jo ennen Lahtea, ja sitä että meinasin jossain Jyväskylän ja Kuopion välissä ajaa ojaan, koska katsoin maisemia. Jotka olivat hienoja. Jaa niin, ja olin varautunut pysähtymään Kuopiossa Hesburger-aterialle, mutta Kuopion ABC:llä ei ollut Heseä! Kiitos Savo, melkein tein U-käännöksen tästä hyvästä!
Pääsimme kuitenkin yöpymispaikkaan perille hyvässä järjestyksessä, ja koiratkin suvaitsivat sietää toisiaan samoissa tiloissa. Falo yritti parhaansa mukaan olla huomaamatta, että sen kodissa oli joku iso punainen...tyyppi, ja iso punainen tyyppi taas yritti olla hyvin huomaamaton liikkeissään, jos nyt oli pakko omalta pediltä ylipäätään siirtyä. Kaikki sympatiat faaraokoiralle: ei ole helppoa näyttää pieneltä ja huomaamattomalta puolimetrisen mudikuningattaren edessä, jos oma säkä keikkuu reilusti kuudenkympin ilmavammalla puolella!
Lauantaina joskus aivan liian aikaisin tuuppasin unisen olemukseni ja vähemmän unisen koirani taas autoon, ja kokka kohti Nilsiää. Kisapeltokin löytyi ongelmitta - ja siellä se jänskäys sitten vasta alkoikin. Alunperin kisoihin oli ilmoitettu kolme koiraa, sitten vinguin Jaron pari päivää ilmoittautumisen päätyttyä neljänneksi, sitten kaksi koiraa jäi pois en-nyt-muista-miksi, ja sitten sen meidän ainokaisen kilpakumppanimme kaverikoiralla meni maha sekaisin. Diili oli, että jos mahapöpö on tarttuvaa, ja myös kilpakumppanimme jää pois, saan siitä tekstarin, eikä tarvitse ajaa Kuopioon asti juoksuttamaan koiraa epävirallisesti. Tekstaria ei kuulunut, mutta eipä kuulunut Rudolfia huoltohenkilökuntineenkaan - ennen kuin onneksi onneksi onneksi oikea auto kaartoi parkkipellolle pari minuuttia ilmoittautumisajan jälkeen!
Ja sitten sitä mukavaa päivää. Koirat lämmiteltiin yhdessä, jäähdyteltiin yhdessä, jauhettiin faaraokoirain kanssa harrastamisesta, treenaamisesta, ruokinnasta ja jakkupuvuista handlereiden päällä. Välillä haettiin kahvia podenco-Katilta vohvelinpaistopisteeltä. Ai niin, ja välissä juoksutettiinkin ne koirat.
Kisapelto oli todella mainio, varsinkin näin lättänään Etelä-Suomeen tottuneen silmiin. Radalla tuli ihan kunnon korkeuseroa, ja alkuerän lopussa oli vielä hirmuinen nousu ennen viimeistä kaarretta ja maalisuoraa... Karsiko jyviä akanoista? Jaro-parka ilmestyi kerta toisensa jälkeen kukkulan päälle, hukkasi hetkeksi vieheen (joka ei siis vain ollutkaan siinä suunnassa kuin viimeksi nähtäessä) ja syöksyi taas uuteen suuntaan. Pahaa omistajaa nauratti.
Koirat juoksivat hurjan tasaisesti, joten saatiin vielä jännätä tuloksiakin, muun hyvän lisäksi. Loppujen lopuksi Jaro voitti niukalla 12 pisteellä, ja nappasi siis kolmannen maastosertinsä. Podencojen puolella muuten voitto tuli kahdella pisteellä - jännityksestä puheen ollen!
Faaraokoirien kokonaistulokset:
1. B'Tesem Ahmosis Tal Sannat 240 + 230 = 470 p, SERTK
2. Sawhorse's Shoot Straight 224 + 234 = 458 p, SA
Ja sitten kotia kohti, vähemmällä laulamisella ja väsyneemmällä koiralla kuin toiseen suuntaan ajettaessa. Löytyi se Hesburgerkin sitäpaitsi, Hankasalmelta. Kuskille falafel-hampurilaisateria, urheilijanuorukaiselle kanahampurilainen. Maistui - kuin myös sattuneesta syystä uni, sitten kotona!
Kommentit