...valitettavasti vain päivää ennen näyttelyitä. Ja kiertämättä rotukehän kautta.

Kun agilitykouluttajamme tuli lokakuussa hallin parkkiksella innosta hehkuen vastaan, että "sähän lähdet Jaron kanssa Messariin", ensimmäinen ajatus oli "wait, what?" ja heti seuraava - kun agility-yhteys oli tuotu esille - "JOO!". Hyvinkään Koiraurheilukeskus järjestää osana ison hallin päiväohjelmaa agilitynäytöksen, jonka yksi idea on, että koiran ei tarvitse olla bordercollie, jotta sen kanssa voisi harrastaa. Näytökseen osallistuu siis kaikkea omituista - kuten faaraokoira.

Tänään oli kenraaliharjoitus, jonka tarkoitus oli kokeilla, miten koirat kestävät valoja ja kuulutuksia (ja jonka jälkeen meillä oli aikaa juosta vähän aikaa ympyrää ryhmäkehäimitaationa - ja vaikka miten suhtaudun näyttelyihin vähän miten suhtaudun, niin olihan se nyt tuossa mittakaavassa älyttömän siistiä, valot ja kaikki...). Pieni taitava agility-Okapini ei ollut ympäristöstä moksiskaan, vaan iloinen ja ihana ja muutenkin oma taitava ja kuuliainen itsensä - mutta siitä huolimatta en ehkä saa ensi yönä nukuttua. Sen sijaan aion voida tarmokkaasti pahoin. Jännäti jännäti jännäti. Ei hermorakenne kestä tällaista.