Kunnianhimoinen suunnitelmani oli, että Jaron kaikki agilitykilpailut otettaisiin videolle, koko sen uran ajalta. No, se sitten tyssäsi tänään, kun ensimmäinenkin rata kyllä päätyi videolle, mutta epähuomiossa sen päälle nauhoitettiin toinen starttimme. Tekisi mieli sanoa, että ehkä tällä kertaa parempi näin. En ihan heti muista, milloin herra faaraokoira olisi ollut näin totaalisen yössä.

Koko rata tiivistynee siihen jos kerron, että Japjap tulkitsi kahdesti "putkeen" -käskyn tarkoittavan sitä kolmen metrin päässä olevaa päätä sen sijaan, jota kohti itse olin suuntaamassa (ja ensimmäisellä kerralla: jonka vieressä seisoin). Sen lisäksi radalla tapahtui yhtä jos toista muutakin, mm. viimeinen keppi jäi pujottelematta enkä enää siinä vaiheessa jaksanut sitä korjatakaan, ja lopulta käskytin koiran muurillekin huutamalla "mä en ehkä kestä sua enää, eläin". Siis kunhan se ensin tuli ulos sieltä väärästä päästä putkea. No, mutta hyvin se hyppäsi muurin silläkin.

Toisella radalla koira oli pikkuisen skarpimmalla tuulella, mutta napsimme kuitenkin kolme vitosta ja sitä kautta sitten hylätyn. Loppusuoran kiihdytys oli kuitenkin hieno - varsinkin ottaen huomioon, miten vähän Jaron kanssa on tehty eteenlähetyksiä... Mutta tämä taas todistaa siihen suuntaan, että kun kyllähän se koira osaa, ja vetää itseään esteille ja tykkää hommasta ja noin. Minä vain häiritsen sitä. Erityisesti kääntymiset ovat meille nyt ongelma, mutta ylipäätään jos oma liikkeeni ei pysy koko ajan sulavana ja selkeänä, tyypin mielenkiinto lopahtaa ja se lähtee haahuilemaan. Kaikkein selkeimmin tuo vain käy ilmi tilanteissa, joissa pitäisi tehdä u-käännös, valssaamatta... Ehkäpä yritetään nyt kesällä saada jotain tolkkua käännöksiin ja kontakteille, palataan syksyllä uusin voimin kisaradoille.