Olen kesän aikana viihdyttänyt itseäni työmatkoilla lueskelemalla poikkeuksellisenkin paljon koirakirjallisuutta: ensin lainasin agilitykaveriltani kolme koulutuseeposta, ja ajauduttuani niistä sitten muutaman mutkan kautta koiraharrastuspiireihin sijoittuviin dekkareihin. Ja mikä lukemistossa pistää silmään? Asenne-ero.

Jane Killion, When Pigs Fly! Training Success With Impossible Dogs -kirjan kirjoittaja, harrastaa bullterrieriensä kanssa agilitya ja tokoa. Kirja pursuaa erinomaisia vinkkejä kenen tahansa omapäisen koiransa kanssa kamppailevan harrastajan tarpeisiin. Omasta kirjahyllystäni löytyvä So Your Dog's Not Lassie: Tips for Training Difficult Dogs And Independent Breeds (Betty Fisher & Suzanne Delzio) ei ole teoksena ihan yhtä ansiokas, mutta sen kirjoittajat kilpailevat tottelevaisuukokeissa englanninbulldoggien kanssa, mistä annan kyllä muutaman ylimääräisen pisteen. Susan Conantin Dog Lover's -dekkarisarjan päähenkilö kilpailee tottelevaisuudessa alaskanmalamuutin kanssa. Ja ennen kuin kukaan ehtii hihkaista, että niin, mutta se onkin fiktiota, niin ei auta - kirjoittaja itse tekee ihan samaa, ihan saman rodun edustajien kanssa.

Entä Suomessa? No, täällä tuuraava koulutusohjaaja kysyy yli vuoden agilitya harrastaneelta vinttikoiraryhmältä "voiko niitä pitää irti?"  Täällä pitää hankkia paimenkoira, jos ei halua olla kummajainen treenikentillä ("hankkisit jonkun oikean koiran, jos kerran kuitenkin viitsit treenata"). Pahimmillaan, ja tyypillisimmillään, niiden ei-paimenkoirien omistajat itse tukevat tätä ajatusta kertomalla joka välissä, kuinka juuri sitä ja tätä rotua ei saisikaan kouluttaa, koska se alistaa koiraa ja pilaa niiden eteerisen olemuksen, tai mitä nyt milloinkin. Erityisesti vinttikoiraharrastajat ovat oikein erinomaisen ansioituneita näiden argumenttien kanssa. Samoin muuten myös omat sukulaiseni, jotka (kahdessa kolmesta koiranomistajaperheestä) lisäksi tulkitsivat small talk -henkisen maininnan siitä, mitä minä treenaan omien koirieni kanssa, suunnilleen henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Kolmas taho ei ole sanonut mitään luultavasti vain siksi, etten ole sinne suuntaan sattunut olemaan puheissa aiheen tiimoilta.

Ja kääpiökoirapuolelta lisäterveisiä: tunnettu kasvattaja ilmoitti peräti Koiramme-lehden rotuesittelyssä, ettei ikinä myisi koiraa kotiin, jossa sen kanssa aiotaan harrastaa TOKOa, koska tämä pilaa kyseisen rodun iloisen ja vekkulin luonteen täysin. Sääli kasvattajaa, kun juuri edeltävässä kappaleessa oli mainittu hänen oman kasvattinsa saavuttaneen juuri alokasluokan ykköstuloksen tuossa kirotussa lajissa.

"Tätä koiraa ei voi kouluttaa" ei ole sama lause kuin "en tiedä, kuinka tätä koiraa pitäisi kouluttaa, enkä ole kiinnostunut ottamaan selvääkään". Toinen lause voi ollakin totta, toinen on varmasti silkkaa soopaa. Atlantin molemmin puolin.