Enpä olisi vielä viikko sitten kuvitellut luovani blogiin tällaisenkin kategorian. Mutta kun talossa on täysturkkinen tukkakoira, viikko-ohjelmaan on väistämättä otettava myös turkinhoitosessio pesuineen kampauksineen kaikkineen. Vaikka koira ei olisi oma. Tai oikeastaan erityisesti, jos koira ei ole oma, koska se oma koira olisi saattanut jo saada wash & go -tottumuksiini sopivamman lookin...

Tunnustan määkineeni aina välillä hetkellisessä mielenhäiriössä, miten olisi kivaa, kun olisi oma turkkikoira. Ensinnäkin turkkikoirat, tietyt rodut, näyttävät hyvin hoidettuina hienoilta. Paitsi silloin kun ne näyttävät absurdeilta, mutta ei mennä nyt siihen taas. Toisekseen joskus olisi kiva päästä hifistelemään shampoiden ja hoitoaineiden kanssa (kyllä, olen mainonnan uhri - jostain syystä en muuten ole ollenkaan näin myyty ihmisten hiusaineisten edessä...), ja se nyt vain on aika turhaa hommaa faaraokoirien kanssa. Vaikka niille nyt onkin valikoitu mieto ja herkälle ihollekin sopiva shampoo (joka tuoksuu irish creamille koiraa pestessä), epäilen, ettei turkissa näkyisi eroa, vaikka käyttäisin mäntysuopaa. Sitäpaitsi Jusa on pestykin viimeksi reilut kaksi vuotta sitten, ja jokainen voi miettiä pesuaineen merkitystä näin säännöllisessä käytössä... Joka tapauksessa, kun nyt määintöihin on tavallaan vastattu, talossa on tukkakoira ja sen ensimmäinen hoitosessio on suoritettu, "miltä nyt tuntuu"?

Ensinnäkin turkin kanssa säätäminen oli paljon hauskempaa hommaa kuin olin pelännyt. Ainakin näin kertaluontoisesti tehtynä, pienen koiran kanssa, ja kuivan ja melko pölyttömän sään vallitessa. Ja kun koira ei ollut pyörinytkään missään raadossa tai muussa mehevässä. Toisaalta se oli myös yllättävän aikaavievää touhua, kun kyseessä nyt ei kuitenkaan tosiaan ole mikään afgaaninkokoinen eläin. En katsonut, miten paljon aikaa meni otuksen pesemiseen (kuulemma epäortodoksisesti - siis ilman ammeessa liottamisia) ja pyyhekasassa kuivumiseen, mutta jo pelkkään kampamiseen kului tunti ja vartti! Eikä koira ollut edes erityisesti takussa tai mitään!

Kokonaisuutena tämä oli positiivinen kokemus kuitenkin. Mikä on ihan hyvä, sillä operaatiohan toistetaan siinä viikon päästä. Ja koska lopputuloksesta päätellen tässä vaaditaan vähän lisäharjoitusta. Jotenkin kuvittelisin, ettei kiinanharjakoiran kuuluisi näyttää karvapallolta ihan kirjaimellisesti...?