Tänään olisi kuulunut kertoa, miten tämän vuoden maastokisakautemme vihdoin alkoi. No, sattuneesta syystä en kuitenkaan halunnut viedä juoksemaan koiraa, joka oli viikon ajan vain tassutellut korttelinympärystää remminjatkona. Olkoonkin, että se vaikutti jo viikon alussa olevan ihan erinomaisessa kuosissa muuten taas. Pirautin kilpailujärjestäjille lauantaina, että me nyt ei sitten tulla, vaikka osallistuminen silti pitääkin maksaa. Kiitos ja anteeksi.

Parempi näin, mutta harmittihan se nyt vähän joka tapauksessa. Vaan eipä sitten kyllä kaduttanutkaan pitkään, kun lueskelin Tuulen koirien keskustelusta juttuja kyseisen kilpailun loukkaantumismääristä. Ketjusta sai sen kuvan, että pellolla oli luisteltu ja kaatuiltu melkein järjestelmällisesti, tuloksena revähdyksiä, varvasmurtumia ja jopa kokonaan katkennut eturaaja. Puhumattakaan tietysti mahdollisista pienemmistä lihasvaurioista, jotka oireilevat sitten vaivihkaa myöhemmin... Voi olla, että olisi jäänyt Jaro juoksuttamatta joka tapauksessa, kaliumvajetta tai ei. Nytpähän säästyttiin sentään ajomatkalta.