Oh behold! Järjettömästi laiskistunut koiranomistajankaltainen sai tänään raahattua itsensä kentälle!

Uusi possumobiili pitäisi viedä katsastettavaksi torstaiaamuna, mutta vielä tämän päivän Hyvinkää-treenit piti perua. Sen sijaan sain aikaiseksi heti herättyäni (siinä puoliltapäivin...) napata treenirepun ja peräti molemmat nelijalkaiset matkaan ja körötellä metrolla Kalasatamaan. Kenttä oli varattu tunniksi, avopuoliso vinguttu tulemaan töistä suoraan paikalle apukädeksi (käytännössä mies viihdytti taukovuorossa olevaa koiraa, vaihteli palkkioita repusta kentälle ja takaisin, sekä nosti rimat maksikorkeudelle), ja fiilikset korkealla.

Jaro ei meinannut pysyä nahoissaan tajutessaan, että nyt tultiin taas puuhamaahan, pitkästä aikaa. Treenit menivät sen osalta siis hieman energianpurun piikkiin, koira kulki niinsanotusti kovaa ja korkealla. Lisähaasteeksi ilmeisesti joku edeltävä harjoittelija oli lirauttanut keskelle kenttää, koska aina samassa kohtaa tuli stoppi, ja jopa ilmavainuinen Jaro kiinnostui suuresti pohjamateriaalista. Treenisession miinuspuolina voidaan mainita koiran huono reagointi haltuunottoihin (lienee oma vikani, haltuunottokäskyä on myös väärinkäytetty toistettaessa esteitä, ja lisäksi palkkausprosentti on ollut kehno) sekä se, että jostain syystä U:n muotoiseen putkeen takaalähetettynä koira useimmiten haahuili ensimmäisen putkensuun ohi väärään päähän. Jostain syystä putken "oikea" pää ei ollut suosiossa myöskään suoraan edestä lähetettynä, joten olisiko joku lirauttanut sitten putken kylkeenkin. Pluspuolelle merkittäköön todella huima edistyminen keinun kanssa sekä hyvä hakeminen seuraavalle hypylle radan kääntyessä. Jatkossa sitten vähemmän treenitaukoja koiralle, ja enemmän suunnittelua omistajalle. Kyllä se siitä sitten taas.

Mitä tulee sitten Jusaan, henkisen vuoristoratani vaununkuljettajaan... No, ensinnäkin - viime merkintään viitaten - mokasin sen huomion kiinnittämisessä heti alkumetreillä. Ihan vain unohtamalla, mahdollisesti väärään turvallisuudentunteeseen tuudittautuneena, että tätä koiraa ei voi vain tuupata portista kentälle ja olettaa, että se pysähtyisi odottamaan ohjeita. Fiksuna poikana Jusa päätteli siis tulleensa kentälle juoksentelemaan ympäriinsä. Poikkeuksellisesti se harkitsi myös nostavansa koipea useampaan esteeseen, joten en voinut turvautua tavalliseen haahuilun huomioimattomuuteen. Sattuneesta syystä sen perässä juokseminen perkelettä karjuen söi vähän motivaatiotani koko touhuun. Taas vaihteeksi.

Puupan palattua taas kuulolle harjoittelimme tiheällä palkkauksella muutamaa 1-3 esteen pätkää; aitoja, minikorkuinen muuri, lähes suora putki. Ei suurempia yllätyksiä - hypyt sujuvat hyvin, joskaan Jusa ei hae esteille yhtään, vaikka se "hyppä" -käskyn tunnistaakin, ja putki ei kiinnostaisi yhtään.  Itseasiassa se yritti tarjota putken yli hyppäämistä useampaan kertaan oikeaoppisen suorituksen sijaan... Hetken mielijohteesta heitin Jaron suuresti arvostaman vinkuvan apinapehmolelun, Aappan, putken edustalle Jusan ollessa juuri tulossa sieltä ulos. Yllättävää kyllä, Jusa nappasi sen suuhunsa, ja lähti tyytyväisenä vinguttamaan sitä toiselle puolelle kenttää. Kävelin perässä ja sen vilkaistessa, pitääkö jo pinkaista karkuun, etten saa lelua pois, naksautin katsekontaktista. Koira äimistyi ja vaihtoi lelun namiin. Kiinnostuneena kokeilin lelupalkata Jusan uudestaan, nyt hyppyesteestä repimisleikillä. Täysin odotusteni vastaisesti koira ampui salamana Aappaan kiinni ja tappeli siitä ihan tosissaan! Juuri kun luulin taas tuntevani elikkoni ja sen mielenliikkeet...

Huolimatta äkkiharppauksesta, jonka Jusa otti lelupalkkaus-kesäprojektissa, treenistä jäi vähän laimea jälkimaku. Ihan vain, koska Jaro osaisi paremminkin, ja koska se nyt vain on aina yhtä perseestä joutua Jusan ignooraamaksi. Vaikka siihen pitäisi varmaan olla jo tottunut. Yritän tässä nyt olla kuitenkin tosi zen, hengittää syvään ja tiedostaa, että ensi kerralla olen parempi ihminen ja valmistautunut harkitummin. Mielenrauhan saavuttamiseksi siirryn välittömästi myös tankkaamaan tuikitarpeellisia hiilihydraatteja vuohenjuustopatongin ja punaviinin merkeissä.