Huolimatta siitä, että treenarit ehdottelivat Jarolle koejuoksuja jo viimeksi sen käydessä ratatreeneissä, raahasin sen nyt vielä kerran maanantaitreeneihin. Olen itse nähnyt sen juoksevan viimeksi kesäkuun lopulla, jolloin meillä oli vielä aavistuksenomaisesti erimielisyyttä lähtökoppiin menemisestä, ja halusin kuitenkin vielä nähdä, missä nyt mennään.

No ensinnäkin se radanvarsikäyttäytyminen on kamalaa - huonontunut potenssiin kuusitoista. Ennen Jaron kanssa pystyi liikuskelemaan reuna-alueilla kunhan ei nyt ihan rata-aitaan mennyt kiinni. Nyt se piti raahata suunnilleen kauimmaiseen nurkkaan ja vielä sielläkin välillä mulkoilla tiukasti, muuten se olisi ilmeisesti taas paukuttanut koko odotusajan. Ensi kerralla joku taitaa jäädä autoon venailemaan...

Kopitus ei sen sijaan ole enää mikään ongelma, paitsi että saatan oikeasti tarvita sille slip leadin, että ehdin saada siltä pannan pois ennen kuin se on ryysinyt lähtökarsinaansa. Jossa sielläkin piti ehtiä haukkumaan pari kertaa, koska kaikki on niin hidasta! Tää niinku menis ny, OVI AUKI!!!

Okei, eli ensi tiistaina sitten - tällä viikolla olen töissä tiistai-iltana, kuten Hannukin. Ensi viikolla alkaa opiskelukin taas, ja olin kyllä henkisesti varautunut viettämään orientoivan viikon illatkin eri tapahtumissa tutustumassa uuden tiedekuntani uusiin opiskelukavereihin, mutta ehkei se yhden illan poissaolo kaada maailmaa. Asiat tärkeysjärjestykseen nyt hei kuitenkin.

* * *

Niin, ja käytiin muuten juoksun jälkeen jäähdyttelykävelyllä Kuura-farkun kanssa. Molemmat herrat käyttäytyivät kerrassaan mallikelpoisesti, ilmeisesti totesivat jo Mustialassa toisensa enimmäkseen harmittomiksi. Ehkä ne uskaltaisi päästää joskus yhdessä irtikin, vaikka...kymmenen vuoden remmikävelyttämisten jälkeen.