Tänä vuonna kesä loppui varhain, kun ystäväni puolanvinttikoira - hirven kokoinen sylikoira, maakunnan luotettavin vahti, koira jonka tassut olivat nyrkkini kokoiset ja sydän suuri ja järkähtämätön kuin siirtolohkare - lähti yllättäen ja aivan liian aikaisin. Aamuöinen tekstiviesti löi omankin sydämeni säröille, omistajan tuskaa en voi edes kuvitella. Ulkona näyttää vielä elokuulta, mutta monella ihmisellä on jo mieli kuuran peitossa - eikä suuri pää enää tunge halattavaksi sitä sulattamaan.

Grot Arcturus, "Gaston". 15.4.2006 - 19.8.2011.

Nuku hyvin, iso mies. Oli kunnia tuntea.